Kaskuja Pohjanmaalta

Mäkelän Jaska oli nuoruusvuosinaan mennyt Ilmajoen yleisurheilumestaruuskilpailuihin ja osallistunut seiväshyppyyn. Kun rima oli korotettu 240:een oli Jaska tempaissut itsensä vaivatta riman yli, eikä yleisön suosiolla ollut rajoja.
Seuraavana päivänä oli naapurin poika tullut onnittelemaan Jaskaa ja sanonut:
- Kun seuraavan kerran meet kilipailuihin niin paa pirempipulttuuset urheiluhousut jalkaas.

Ilmajoella oli ennen tunnetusti kovahermoinen haudankaivaja. Kiireisimpinä aikoina hän joutui joskus yölläkin kaivamaan hautaa. Eräänä syyspäivänä hän ei ehtinyt kaivaa kaikkia hautoja päiväsaikaan, vaan jatkoi työtään iltayöstä myrskylyhdyn valossa.
Muutamat ilmajokiset pojanklopit päättivät ottaa luulot pois haudankaivajalta ja pelottaa hänet karkuun. He vetivät valkeat lakanat päälleen ja ilmestyivät yhtäkkiä suureen ääneen ulisten kiertämään haudankaivajan työmaata. Huomattuaan haamut käänsi haudankaivaja hieman päätään ja huusi:
- Joo tosiaan, jalootelkaa nyt vähä, mutta portista ei saa mennä kylälle!

Kun soran aikana tuli siirtolaasia niin sattuu kerran, jotta Ilimajoen naiset innostuuvat kertomahan, jotta kun molimma nuoria niin melekeen joka ehtoo oltihin hypys. Karijalaisemäntä mietti kauhistuneena, miten hyö silleen haastavat. Kunnes selvisi, jotta tarkootettihin tansseja. Karjalas lehmä oli hypys eli kiimas.

Ennen vanhaan poijat kuluki kopistoksilla Alajoella. Kerran olivat erehtynehet yhyren isoon naisihimisen saunalle eiväkkä uskonehet tämän sanaa jottei trenkää kopistella. Niinpä nainen pisti mustan huivin päähänsä ja pitkän valakoosen pairan yllensä, sieppas kirvehen kätehensä, aukaasi oven ja sanoo:
- Tulukaa nyt jos haluttaa.

Kerran laitettihin maantien alaatte vesijohtua pappilahan. Naapurin Iikkoo tuli työmaalle ja kysyy kimakalla äänellä, jotta mitä te teettä. Selostettihin jotta vesijohtua. Maa oli jo vähä rouras. Iikkoo tuumas: - Mitä te talavella, eikö se käyysi kesällä paremmin, vai onko pappilas jano?

Palonkylän kansakoulussa oli meneillään oppitunti ihmisen kuuloelimistä. Tuli selväksi, että siellä on mm. vasara. Opettaja Malkola kysyi luokalta, että mikä toinen vasaraan hyvin läheisesti liittyvä siellä vielä on. Esakkoo luuli kerrankin tietävänsä ja viittasi innokkaasti.
- Sanopa sinä.
- Hohtimet.

Ilmajoen Vaivaastennevan toisessa päässä käveli joskus 30-luvulla mumma 6-vuotiaan pojanpoikansa kanssa. Siihen aikaan autot olivat vielä suhteellisen harvinaisia. Nevan puolivälissä tuli Toloppaharjulla Herkoolin suuntaan auto vastaan.
- Voi herran tähären, hätäili mumma ja veti pojanpoikansa talvella ajetun lantapatterin taa piiloon. - Mikä helevetin kones tuolta tuloo?
Poika selitti, että sehän on auto.
- Mä oon nähäny niitä jo muutaman kerran. Ei ne mitää tee.
Mumma veti pojan kumminkin tunkion taakse matalaksi ja sanoi:
- Oos vaiti. Ollahan täälä lymys. Ei sitä tierä kuinka kaukaa se haparoottoo.

Kerran yks vanhapoika rupes samanikääselle ikäneirolle ittiänsä kehumahan kaikella lailla. Lopuuksi se sanoo jotta hän on niin komiakin jottei niin komeeta oo muita olemaskaa. Siihen ikäneito vastas:
- Komiempiaki on nähty eik'oo yhtää silimiä ristihin vetäny.

Vanha huonokuuloinen maatalon isäntä jossain päin Etelä-pohjanmaata oli lehmihaassa lypsyllä ja oli hieman tuulinen ilmakin kun naapuri tuli pellon reunalle huutelemaan.
- "Tulooko sitä maitua?!"
- "Ei oo tullu nyt naitua!"
- "Kuulit väärin!"
- "Ittelläs on kulli väärä!"

Pohjalainen muutti Helsinkiin ja perusti sinne parturiliikkeen. Hän laittoi ikkunaan mainoksen "leikatahan päitä".
Jonkin ajan kuluttua kaveri tuli katsomaan, miten parturihommat sujuivat. Hän totesi, ettei mainos oikein ollut hyvä, se vain pelottaa ihmiset pois. Pohjalainen alkoi miettimään, että saattaapi se noinkin olla.
Jonkin ajan kuluttua sama kaveri kulki uudelleen parturiliikkeen ohi. Ikkunassa oli nyt uusi mainos: "ajetahan tukkia".

Oli talvinen pakkaspäivä, kun teuvalainen isäntä meni turkit kuurassa kunnanlääkärin vastaanottohuoneeseen. Mutta miehen päästyä vasta ovelle huomautti kunnanlääkäri tiukassa äänilajissa, että eikös ukko tiedä, mihinkä täällä vaatteet riisutaan.
Isäntä kävi riisumassa, riisuikin aivan ilkosilleen ja meni uudelleen vastaanottohuoneeseen ja kysyi tohtorilta:
- Mihinkä minä saan tuan halkokuormani purkia?

Karoliina ja Juha menivät Kaapolle kylähän. Karoliina oli riukian oloonen ihminen ja käveli niin nopiasti, notta Juha jäi huutohollin päähän perään. Kaappoo kattoo klasista vieraittensa tuloa ja tuumas:
- Kyllä tuon Karoliinan karvafiäteriä pitääs vähä rukata, kun se nuan eristää.

Kun Lapualla kauppalaksi tulon jälkeen avattiin myös Alkon myymälä, ilmestyi sinne noin 85-vuotias paappa jostakin Lapuan sivukylästä.
Myyjän ihmetellessä, mitenkä noin vanha paappa hankkii vielä viinakortin ja rupeaa väkeviä ostamaan, vanhus selitti:
- Mä en jaksa enää itte keittää. Piti lopettaa viime viikolla.

Jalasjärven rajalla kauhajokelaisten yhteismetsässä oli aikoinaan talvikauden kestävä iso metsäsavotta. Miehet asustivat viikkokausia eräässä talossa, joka oli ollut tyhjillään ja varattu työmaa-asunnoksi.
Pari miestä lähetettiin kerran Seinäjoelle viinaa ja ruokaa ostamaan. Parin kolmen päivän kuluttua asialle lähetetyt tulivat illalla ja lastasivat työmaa-asuntonsa pöydälle 27 pulloa Karhuviinaa ja kolme pakettia näkkileipää. Ovensuuritsillä istunut mies tulkitsi kämpässä tulijoita odottaneiden metsätyömiesten tunteet toteamalla tuomisia tarkastellen:
- Mihinkä me tuallaasen leipämäärän kanssa jourumma!

Eräs eteläpohjalainen pieni, mutta vahva nuori-isäntä meni vävyksi hämäläiseen taloon. Siihen aikaan nuorisoseurojen järjestämät iltama- ja tanssitilaisuudet olivat melkein ainoat kylän huvitukset.
Vävy joutui paikallisen nuorisoseuran tanssitilaisuuksiin järjestysmieheksi. Muutamat humalaiset nuoret miehet häiritsivät tanssimista, jolloin pohjalainen kävi käskemässä pahimpia humalikkoja heti ulos. Lähes kaksimetrinen hämäläinen kaveri käveli rehvakkaasti järjestysmiehen eteen sanoen, ettei tämä saisi häntä ulos kilon paloinakaan. Tällöin pohjalainen veri kuohahti ja järjestysmies tarttui rähjäävää hongankolistajaa niskasta ja takapuolesta kiinni ja heitti kiroten ulos ikkunan läpi tokaisten:
- Minen kerkiä kiloja punnittemahan!

Ilmajokelainen isäntä meni Seinäjoen synnytyslaitokselle katsomaan emäntäänsä. Kun isännälle ilmoitettiin, kolmoset tuli ja niitä kolme hoitajatarta rivissä hänelle esitteli, niin tämä alkuhämmästyksestään selvittyään totesi:
- Kyllä pyssy hajotti, mutta kaikki piretähän.

Ylistarolainen vanhaisäntä katseli alkuillasta televisiota. Yhtäkkiä hän säikähti ja huusi keittiössä tiskauspuuhissa häärivälle emännälle:
- Tuu ny kuule Maija nopiaa kattomahan, taas tuloo pornoa telkkarista!
Maija hissutteli isännän viereen ja pani narusankaiset silmälasit päähänsä, katsoi ja pahkuloitti:
- Onko sulla Matti jo näkö nuan huonontunu vai onko sun mielikuvitukses ruvennu reistaamahan. Eihän siellä oo ku Spede lenkkimakkaran pätkä suus.

Jussi-isäntä lähti lentokoneella Vaasasta Helsinkiin ja emäntä - jokapäiväisissä töissä ansioitunut kansalainen - sai tulla Jussin mukaan. Emäntä ei ollut aikaisemmin ollut lentokoneessa ja häntä vähän huimasi ja hirvitti ja niinpä hän sitten vilkaistessaan ulos lentokoneen ikkunasta sanoi Jussille kuuluvalla äänellä:
- On se ihimeellinen rakkine tämä lentokone. Ihimisekkin näyttää tualla alahaalla aivan muurahaasilta. Ne o' aiva muurahaasen kokoosia.
Siihen Jussi:
- Älä nyt akka taas munaa ittiäs. Ne ON muurahaasia. Kone ei oo viälä eres lähteny.

Peräseinäjoella oli kutsunnat. Autokomppaniaan anojia oli runsaasti. Vuorollaan astui esiin myös Luomankylän mies, jolta majuri kysäisi:
- Haluatteko tekin autokomppaniaan?
- En halua. Haluan pääesikuntaan.
- Oletteko hullu?
- En oo enkä tiännyt, että siälä pitää olla hullu.

Kuortaneella ajoi pappi polkupyörällä ahdetta alaspäin keskellä päivää. Yhtäkkiä hän huomasi juopuneen isännän makaamassa tien vieressä pyörtänöllä. Pappi pysäytti ajokkinsa isännän kohdalle ja kun tunsi miehen sanoi:
- Tuolla konstin, kuulkaa isäntä, ei päästä taivaaseen.
- Emmä välittäiskää, ku mä pääsisin eres osuuskaupalle asti.

Kyllä allakas päiviä piisaa, ku rupiaa loppumahan niin ostetahan uus.

Nurmon kirkon edessä putosi karjakuljetusautosta karju-sika tielle ja pyörähti kuolleena ojaan. Nurmon kirkkoherra käveli vähän myöhemmin paikan ohi ja näki sian ojassa. Kotoaan hän soitti Seinäjoelle päivystävälle poliisille ja pyysi ryhtymään toimenpiteisiin. Päivystäjä vastasi:
- Poliisilla on sellaanen käsitys, että papit yleensä hoitaa kuallehet.
Kirkkoherra ei häkeltynyt:
- Papitkin osaaa olla sen verran kohteliaata, että ilimoottavat kuolemantapauksesta aina ensimmääseksi sukulaasille.

Lähde: Netti